Elämä armeijan jälkeen
Armeijan jälkeen muutin Hämeenlinnaan. Aloittaen työelämän hotelli- ja kiinteistösiivoojana. Siivoojan töistä siirryin tukkuvaraston keräilijäksi. Rakastin tehdä töitä, mutten saanut hetken rauhaa ajatuksiltani. Pohdin jatkuvasti, mikä minusta tulee isona.
Elämä vei minut parin vuoden päästä Hämeenlinnasta Turkuun. Muuttaminen Turkuun ei ollut vastaus tulevaisuudelleni. Eikä näin ollen helpottanut oloani, kun mietin tulevaisuuttani. Tunsin edelleen olevani kuin kaarnalaiva, joka kellui valtameressä vailla mitään päämäärää.
Opiskelemaan ja ammatin metsästykseen
Koska olin alle 25-vuotias, ilman ammatillistakoulutusta, minun piti hakea opiskelemaan valtion velvoittamana. Hain sattumanvaraisesti sinne- tänne opiskelemaan kaikkialle, mikä saattoi vähänkään herättää mielenkiintoani.
Yksi hakemistani kouluista ilmoitti kesällä 2016, että sain opiskelupaikan Turun ammatti-instituutista. Ja aloitin samana syksynä sisustusompelijan opinnot.
Sain usealta taholta ällistyneen ilmeen kertoessani, että minusta tulee ompelija. Koska en ollut juuri koskaan ommellut. Peruskoulussakin, olin aina valinnut puukäsityö-opinnot.
Opiskelin täysipäiväisenä opiskelijana, käyden samalla töissä ja valmentamassa lentopalloa kolme kertaa viikossa. Käväisin opintojeni aikana myös opiskelijavaihdossa Hollannissa, Leeuwardenissa.
Kaikkien epäluulojen vastaisesti valmistuin vauhdikkaiden päivien jälkeen sisustusompelijaksi keväällä 2018.
Pupupöksysytä yrittäjäksi
Valmistumisen jälkeen olin innokkaasti aloittamassa omaa sisustustekstiiliompelimoa. Täynnä tarmoa kävin yrittäjyyskurssin, josta saisin eväät yritystoiminnan aloittamiseen.
Mutten uskaltanut lähteä vielä yrittäjäksi, en kokenut olevani siihen valmis. Ajatus tuntui isolta ja pelottavalta möröltä.
Jätin yrityshaaveet muhimaan takaraivooni. Ja päädyin pariksi vuodeksi kalustepuusepäksi Artekin huonekalutehtaalle, valmistamaan suomalaisia design huonekaluja.
Kunnes marraskuussa 2020 kohdalleni osui omituisten sattumien sarja. Ja haave opiskellun ammatin harjoittamisesta nosti jälleen päätään.
Olin saanut ystäväni kautta kuulla Artisalista ja Minnasta. Yrittäjyyden aloittamisen pelko kyti edelleen pintani alla, mutta Minnan tuella uskalsin hypätä tuntemattomaan ja aloitin urani ompelijayrittäjänä.
Artisalista vuokrasin itselleni työtilan, josta sain itselleni puitteet ammatinharjoittamiseen. Puitteiden lisäksi sain huippuihmiset kollegoikseni. Heidän vuoksi töihin on aina kiva mennä.
Nyt olen ylpeä ja onnellinen, kun uskalsin viimeinkin ottaa askeleen kohti yrittäjyyttä.